”Olen kuin vilja. Taivun sateessa, palan auringonpaisteessa, huojun tuulessa, tulen tallotuksi ja katkotuksi, mutta silti jaksan nousta uudelleen maasta uhmaamaan sadonkerjääjän viikatetta”
Olen tavallinen 18 vuotias nainen, joka opiskelee savonlinnassa ja on kotoisin Kiteeltä. Tämän blogin loin luomistyötäni varten ja teoksiani ajatellen. Tulen siis siirtämään suurimman osan sarjakuvistani, luonnoksistani ja tekeillä olevista projekteistani tänne ja kertomaan elostani ja elämästäni siinä samalla. Jatko-opinto paikkanani olen suunnitellut jotain taide koulua, sillä aion visusti pysyä tällä alalla, kuin täi tervassa. En koskaan luovu unelmastani ja haaveestani taiteilijana. Tämä blogi on seurattavaksi kaikille niille, jotka jaksavat uskoa unelmiin ja haaveisiin ja siihen, että elämä on muutakin, kuin vain epätoivoa. Hymy se on minutkin monenvaikeuden tullessa kohdalle tiellään pitänyt. En todellakaan ole normaali muihin ihmisiin verrattuna. Olen omanlaiseni Savonlinnan kaduilla pyörivä apina, joka janoaa seikkailua. Tutkin mielelläni maailmaa ja tarkastelen luontoa. Olen melkoisen poikamainen, enkä ole ikinä tullut oikein kunnolla toimeen oman sukupuoleni ja ikäisteni tyttöjen kanssa. Muutama hassu poikkeus löytyy, mutta he ovatkin väintään yhtä persoonallisia, kuin itse olen. Tai jopa persoonallisempia. Siksipä suurinosa kaveripiirini edustajista onkin sitä komeampaa sukupuolta. Kiteetä en halua paljoa muistella, sillä en muista, että olisin saanut sieltä paljoakaan hyviä muistoja. Nautin enimmäkseen savonlinnassa olosta ja sen kauniista kaduista. Olen hiljainen ja erittäin ujo ihminen ja arka tutustumaan, mutta kun minuun otetaan yhteyttä ja minut saadaan puhumaan, on minua välillä vaikea hiljentää, vaikka saatankin hiljentyä hetkeksi pitkäksikin aikaa. Olen vain sellainen, en kovinkaan suuren luokan lörppö, jollen halua olla. Hiljaisuus on välillä rikkauksista kaunein, sanoi kiinalainen sananlasku ja minä pyrin kuuntelemaan sitä. Minä pukeudun yleensä lähinnä tummiin vaatteisiin ja en tykkää pitää housuja, vaan käytän mieluummin hametta. Minut tunnistaa aina ulkona kävellessäni hatusta, jota ilman en pihalle lähde. Olen tottunut pitämään sitä päässä melkeimpä vuoden ympäri, paitsi, kun pesen sitä silloin tällöin. Koskaan en ilman meikkiä lähde liikenteeseen, ellei se ole pakko, koska itsetuntoni saa minut pitämään itseäni liian rumana moiseen. Minä pidän erittäin paljon kukista ja jäätelöstä. Olen aikamoisen perso makealle, kun sille tuulelle tulen. En pidä minkäänlaista säätä pahana, vaan että kaikki on omalla tavallaan kaunista. Vuodenajoista kelpaa mikätahansa, sillä kaikissa on hyveensä ja paheensa. En häpeä itseäni. Olen nolannut ja typeriksinyt niin paljon elämässäni, ettei minun vain yksinkertaisesti tarvitse hävetä enää mitään tekemisiäni, tai ainakaan välittää niistä tai ottaa niistä nokkiini. Minä suutun harvoin. En ole yleensä nykyään koskaan alakuloinen ja tykkään elämästä. Se on nautinto, jota ei toistamiseen saa uudelleen. Olen myös oikein ihastunut kauhuun ja pelottaviin otuksiin ja mörkö tarinoihin. Kaikenlaiset pelottavat kertomukset ovat minusta kiehtovia. Olen kiinnostunut historiasta ja psykologiasta. Ne ovat aina kiehtoneet minua vietävästi, kuin myös filosofia. Jään pohtimaan asioita ja hiljenen yleensä pitkäksikin aikaa mietteisiini. Minä pelkään erittäin paljon pimeää. Se on ehkä noloa jo näin vanhalla iällä, mutta en ole päässyt siitä eroon, vaikka olen pyrkinyt jättämään itseni pimeään huoneeseen ja kulkemaan pimeiden metsäpolkujen kautta lievittääkseni pelkoani, mutta pelkään vain entistä enemmän pimeää sen vuoksi. Pelkään myös pellejä ja nukkeja. Koen ne äärimmäisen vastenmielisiksi otuksiksi, jotka saisi kadottaa pois.
Taiteeni.
Olen saanut paljon vaikutteita lapsuuteni varrella. MM. Blacksadista, batmaneista, sherlockholmeseista, zorrosta, Tim Burtonista, Miyazakista, Don rosalta, Tove Janssonilta, Vincent van Gohista, Art spiegelmanista ja Maria Satrapista. En lähinnä lapsena katsonut mitään muuta, kuin paljon piirrettyjä ja rakastuin eritoten venäläiseen animaatioon. Se oli kaunsita ja todella upeaa luomista mielestäni.
Isäni on taiteilija ja hän on edeleen suuri ikonini ja esikuvani ja hahmo, jonka takia päätin itsekin ottaa pensselin pieneen käteeni ja alkaa leikkimään maalien kanssa. Olen kuullut että olen taitava, mutta en ota yleensä kehuja todesta, joko se on minun suuri itsekriittisyyteni tai sitten minun vaatimaton olemukseni, joka kieltää minua olemasta liian ylpeä teoksistani, vaikka olenkin hyvin otettu, kun saan kehuja osakseni, koska ei niitäkään jokapäivä satele.
Tyylini ei kuulu mihinkään genreen eikä minulla ole varsinaista tyylisuuntaa. Tykkään kokeilla kaikkea ja tehdä kaikkea. Minusta rakentelu ja koostaminen on mukavaa, kuin maalaaminen ja piirtäminenkin. Teen paljon realistisia teoksia, kuten tämä hedelmäkori tai omenoita kuvaava teokseni, jossa kokeilin uudenlaista valoa ja sekatekniikkaa. Eli teen itse asetelmia ja maalailen niitä. Tämän vuoksi saatan säilöä pari turhan näköistä pulloa, jotka nyt sattuvat olemaan, joko muodoltaan tai väreiltään hienoja, sillä niitä on mahtavaa saada hyödyntää työssä. Piirrän myös paljon Krokeja. Eli pikaisia luonnoksia ihmisistä ja heidän tekemisistään. Muotokuvia olen tehnyt vähemmän, mutta harjoittelen parhaimmillaan niiden osuutta pikkuveljeäni maalaillessani. Sillä haluan oppia miten niistä maalataan. Maisemakuvat ovat aina kiehtoneet, joskin minulla ei ole kunnollista telinettä niiden tekoon. Toisinsanoen haaveilen kenttätelineestä ja siitä, että pääsen maalailemaan ulos jotain kaunista ja ihanaa maisemaa, ettei tarivitsisi kuljetella suurta muovilevyä edestakaisin pitkin ja poikin kaupunkia, vaan saisin ammatilaismaisen telineen sitävarten.
Osa taideteoksistani on kuitenkin kaukana realistisuudesta, enkä edes halua niiden näyttävän siltä. Pidän surrealisitsemmasta näkemyksesta ja symboliikan käytöstä töissäni. Olen aina ihaillut 1600-1800 lukua, jolloin herrasmiesmäiset aatteet ja naiseus olivat pinnassa. Neidit olivat neitoja ja miehet herrasmiehiä, tai sitten pohjasakkia, joista ei koskaan mainittu mitään. Nämä ritarilliset tarinat ovat innoittaneet minua todella paljon elämässäni ja tehneet syvän vaikutuksen kaikinpuolin. Aiheeni ovat yleensä unista taikka sitten ihmiskunnan synneistä lähtöisin. Pidän radikaaleista aiheista, joita monikaan ei tyksisi kuvailla tai maalailla. Sillä haluan dramatisoida teoksiani ja aiheuttaa niillä pientä säpsähdys effectiä ja osittain ehkä herätellä ihmistenmieliä ja sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Mnä en suinkaan maalaile paljon kukkia ja perhosia, vaikka elämän ihanana koenkin. Johtunee varmaans iitä, että olen hairahtanut tuon kauhun sydämmiin todella lujasti. Ja innostunut erittäinpaljon piirtämään kaikenlaista veristä ja kärsimystä kuvaavia töitä. Pidän siitä kun saan tehdä synkkiä ja osittain pelottavia teoksia.
Olen ihastunut sarjakuva taiteeseen ja eritoten ne ovat olleet minun suosikkialaani pienestä pitäen. Minulla on itseasiassa muutama sarjakuva projekti päällä, joita teen nytkin parhaillaan, koska pyrin samaan ne ihan ihmisille luottavaksi saakka. eli ihan Romaanista olisi kysymys. Ehkä minä jossain vaiheessa saan tänne heiteltyä luonnoksia hahmoista ja niitä saisi sitten kommentoida ihan mieluusti. Mikä sitten olisi sarjakuva romaanini teema? Fantasia kauhu. En tarkoita mitään Twilightin tapaista moskaa. Vaan ihan todellista kauhua. Tässä tarinassa kerrotaan, kuinka pienestä pojasta kasvaa psykopaattinen murhaaja kaiken pahoinpitelyn ja vastoinkäymisten seurauksena, jota joutuu lapsena kokemaan. Tarina Perustuu Nagaoran maailmankaikkeuteen, jossa on parhaillaan syntymäisillään maailmansota. Luonnoksia tulisi paikoista ja maailmasta aikalailla.
Toinen perus sarjakuva, mikä minulla on omanani on JUKKA, joka kertoo 20 nuorukaisesta, joka on pakotettu muuttamaan helsinkiin opiskelemaan. Kaikki Jukka sarjakuvani ovat kolmen stripin muodossa tehtyjä teoksia. Hänestäkin luonnoksia tänne kyllä vielä tulen lataamaan ja teitä niillä kiusaamaan, mikäli aiotte tätä blogia lueskella. :love:
Kiituksia :’D Olen otettu kehuista, liikutun ;w; <3
Ihania!!! ;]
Haluan tietää toimiiko avani tässäkään